Kaikkea tätä toivon sinulle...
Että sinulla on joku, jonka kanssa sinun on hyvä elää.
Että sinulla joskus on varaa suoda itsellesi sellaista, mitä hartaasti toivot, ei vain sitä mikä on välttämätöntä.
Niin paljon muistoja, että niiden varassa selviät vaikeiden aikojen yli.
Iloa löytää täydellisen onnistunut lahja jollekin, jota rakastat.
Onnea saada lahja lapsen kädestä:
- kimpun nuokkuvia voikukkia
- tahmean karamellin
- leppäkertun
- taputuksen

Voimaa ja rohkeutta
Jos minun pitäisi päättää, mitä kaikkein mieluiten soisin sinulle, valinta olisi kovin vaikea - mikä auttaisi sinut onneen. Kauneus on hankittava; rakkaus on sinun oma valintasi. Loppujen lopuksi päätyisin ehkä kaikista parhaimpaan ominaisuuteen - rohkeuteen.
Älä koskaan "osta" itsellesi rakkautta, jos sen hintana on alistua ovimatoksi.
Toivottavasti sinulla on uskallusta ilmaista oma käsityksesi asiasta silloinkin, kun kaikki toiset ovat eri mieltä.
Toivon sinulle rakastavaa sydäntä - ja terävää arvostelukykyä.

Jokaisella ihmisellä tulisi olla toinen ihminen, johon voisi aina luottaa ja tukeutua, niin ilon, surun kuin hädänkin hetkellä.

Lojuminen vieressäsi veden kirkkaita varjoja heijastava katon alla on ihanaa. Torkkuminen kukantuoksuisessa pimeässä on ihanaa. Mutta kaikkein parasta on sade - rummuttava, pauhaava, ränneissä kohiseva sade - ja me kaksi lämpimässä ja kuivassa ja turvallisesti yhdessä, toinen toistemme käsivarsilla.

Olisi helpompaa kohdata epäonni sinun seurassasi kuin onnenpotku juonkun toisen kanssa.

Tässä niitä minun juttujani:

Sateen harmaat aallot vyöryvät ylitseni.
Olen kuin unessa.
Tunnen keväisen tuulen kasvoillani - olisi jo kesä.
Miksi olen näin haikea, miksi mieleni on apea?
Ihoni kaipaa ihoa, huuleni halajaa huulia, sinun kuumaan 
hengitystäsi. 
Vastaan kävelee vanha nainen pienen tytön kanssa... hän on kokenut onnen.
Puistossa mies ulkoiluttaa koiraa... hän on kokenut onnen.
Missä minun onneni on? Minne se  on piiloutunut.
Kyyneleet valuvat poskillani. Itken toisen ihmisen ikävää.
Itken yksinäisyyttäni. Rakkaani on poissa. 

Vaistomaisesti sanon EI! 
Muuri ympärilläni on liian korkea toisen ylittää.
Se eristää minut onnesta. 
Miksi olen kadottanut rohkeuteni?
Miksi olen menettänyt uskallukseni?
Rampa - se minä olen. Rakkauden kaipuusta rampa.
Tämmöinen rampa ja orpo piruparka. Kehäraakki.
Jos tämä ei ole itsesääliä, niin ei mikään.

Ongella haluaisin nyt istua. Kuulla lokkien metelöinnin.
Kuulla aaltonen loiskeen ja tuntea meren tuoksun.
Nähdä auringon kilon, nähdä kuvani vedessä.
Haluaisin nähdä sinut vierelläni suloisena ja ihanana.
Avaan silmäni katson vierelleni - poissa rakkaani on.
Miksei onneni jo tule?

Hymy karehti suupielessäsi, kun katson sinua.
Tunnen punan leviävän kasvoilleni - ujostuttaa.
Hipaisen poskeasi ja kuiskaan; Rakkaani älä mene pois.
Suljen silmäni ja suutelen sinua. Tunnen ihanan lämpösi
ja tuoksusi. 
Avaan silmäni - en näe ketään - vain herätyskellon tikitys -
se oli unta! 

Puhelin soi! Ryntään sen luo sydän pamppaillen.
Rakkaani varmaan - niin luulen. Olen odottanut malttamattomana
hänen ihanaa ääntään...jännitys käy sietämättömäksi - Rakas.
Nostan luurin .- yritän rauhoitella jännityksestä vapisevaa 
ääntäni - Jukka Salo. Hetken hiljaisuus - Anteeksi väärä numero!
Ei tämä ole väärä numero vain soittaja ei ollut se oikea.

Poimin pientareelta kukan. Nuuhkaisen sitä...siinä on ihana vieno tuoksu. Mieleeni nousee kuva rakkaastani... muistan kun tein kesäisenä päivänä hänelle kukkaseppeleen...Muistan kun kiinnitin sen hänen hiuksiiinsa...
Muistan auringon leikin hänen hiuksissaan...Muistan ihanan hymyn ja lumoavat silmät...Muistan sen pehmeän kosketuksen...
Mutta nyt olen yksin, rakkaani on poissa. On vain muisto, kaiho ja kaipuu. Sydämeni on pakahtumaisillaan. Itken hillitömästi ikävääni. Käperryn suuren puun juurelle. tahtoisin jo kuolla ja päästä pois. Tahtoisin päästä jo rakkaani luo.

Sataa ja kastun aivan läpimäräksi...olen jo tuntikausia kulkenut
näitä katuja... Sydämeni on niin levoton enkä saata pysähtyä.
Autojen valot heijastuvat märästä tiestä. Levottomuus 
saa minut liikkeelle. Odotuksen tunne on sietämätön.
Odotan rakastani saapuvaksi, saapuvaksi luokseni
saapuvaksi syliini ...yhä odotan, vaikka tiedän - rakkaani ei tule.
Rakkaani ei enää koskaan tule...tietoisuus siitä rusentaa minut.
Miksi minulle käy näin? Miksi en onnesta kiinni saa? Miksi se aina 
pakeneen minua? 

Sinä istut siinä vierelläni, istut aivan kiinni minussa.
Kiedot kätesi ympärilleni. Katsot minua anelevasti...ethän vain mene pois? Tunnen kuinka sydämesi pamppailee...tunnen kuinka janoat kosketusta. Suljen sinut syleilyyni, suutelen sinua hellästi. Silitän ihania hiuksiasi ja tunnen hiustesi ihanan tuoksun.  Painan pääsi rintaani vasten...kyyneleet valuvat silmistäni ja sanon sinulle:
Rakkaani minä rakastan sinua.

Aamun sinervä hiljaisuus vähitellen muuntuu punertavaksi sarastukseksi. Taivaanrannassa hehkuvat tulevan päivän ensi airueet.

Ja yht'äkkiä kirkas auringon ensisäde valaisee kasvoni...
ehkä tänään - tänään on se päivä jolloin rakkaani saapuu luokseni.
Ehkä tänään on se päivä jolloin kyyneleeni pyyhitään pois...
ehkä tänään.

Kaikesta toivosta huolimatta menneisyyden tumma varjo häilyy vieressäni ja synkkyydellään yrittää peittää aamun kirkkaan valon.
Mutta kumpi on vahvenpi valo vai varjo? Jos valo on läsnä saa pimeys väistyä. Ei pimeys voi valoa pimentää. 

Tässä aamun sarastuksessa haluasin pehmeää poskeasi silittää...
Tahtoisin sinut syliini sulkea ja kuiskata korvaasi; Rakkaani, älä
mene pois...ole sylissäni. Tahtoisin sulkea sinut pois maailman
pahuudelta. Ottaa sinut siipieni suojaan ja varjella sinua.
Mutta sinä et ole siinä...on vain aamunsarastus...vain valo..
vain kaipuu...vain ikävä luoksesi. Ja kyyneleet valuvat
poskellani eikä kukaan pyyhi niitä pois...
---------------
Seison lumisateen keskellä. Ympärilläni on hiljaista. Kaukaa kuulen 
askeleet, jotka lähestyvät hitaasti. Odotan. Punastun toivoessani,
että askeleet olisivat sinun.
--------------
Kävelen hiljaa puiden varjostamaa katua.
Lumihiutaleita putoilee hissukseen taivaalta.
Sydän rinnassa pamppaillen odotan hetkeä jolloin kohtaan sinut.
Olen ollut levoton koko päivän...odotuksen tunne on 
käsin kosketelavana ympärilläni. Huultesi kaipaus siivittää 
askeleitani.

On jo hivenen hämärä ja lumisade sankkenee.
Käännyn kadunkulmasta ja näen tutun hahmon seisovan
puistonreunassa hiljaa paikallaan. Tiedän että se olet sinä.
Olet selin minuun ja hiljennän askeleitani ja katselen sinua
ikäänkuin salaa. Mieleeni tulvii tuhansia ihania muistoja...
muistoja siitä, kun tapasimme ensimmäisen kerran...
Rintaani nousee lämmin tunne ja enkä
enää osaa hillitä itseäni vaan juoksen luoksesi.
Kaappaan sinut syliini ja halaan sinua pitkään ja suutelen sinua. 
Ja kuiskaan korvaasi; Rakas älä mene pois...ole sylissäni...

Ota minua kädestä rakkaani.
Pidä lujasti kiinni, etteivät elämän myrskyt
meitä aja erilleen. Tarraa minuun kiinni ja tule lähelleni,
sillä haluan tuntea kosketuksesi ja sydämenlyöntisi.

Tunnen kuinka lämpöinen olet...sinä olet ihana.
Mutta voin vain toivoa, ettet tahdo pois luotani.
Sillä rakastan sinua koko sydämestäni.

Nostan sinut syliini sillä olet uupunut etkä jaksa yksin kulkea.
Ole siinä huoleti ja turvassa. Kiedon lämpöisen peitteen 
ympärillesi, ettei vain sinulla olisi kylmä.

Sinun silmäsi säihkyvät tähtien lailla ja sinun hymysi lämpö
sulattaa kaiken jään sydämestäni.

Tunnen kuinka onnenkyynel vierii poskelleni sinua katsoessani.
Silitän pehmeää poskeasi ja kuiskaan korvaasi; älä mene pois rakkaani.

Rakastaa, ei raskasta, rakastaa, ei rakasta...
Minä raskastan häntä. Hänen ihania silmiään, ihania huuliaan ja kaikkea mitä hänessä on. Rakastan häntä ilman mitään ehtoja.
Hän on minulle aamun ensisäteet ja kirkas valo päivällä.
Hän on viimeinen iltaruskon punerrus ennen sinistä hämärää.
Hän on taivaanranta joka on verhoutunut autereeseen.
Hänen äänensä on kuin hopeakellojen helinä.
Hän on kevään ensi perhonen leskenlehdellä.
Hän on kasteen kimallus aamuisessa ruohikossa.
Hän on pieniä väreitä tumman lammen pinnalla.
Hän on tuulen suhina koivun latvustossa lämpöisenä kesäpäivänä.

Syvän hiljainen lammen pinta kuvastaa kasvosi.
Niin ihanat piirteesi näen veden kalvosta. 

Yritän koskettaa sinua, mutta kuvasi rikkoutuu...
Sinä olet niin hento, että saatan vain katsoa sinua,
niinkuin sinä minua lammenpinnasta viehkosti katsot.

Sinä verhoudut lammesta nousevaan usvaan.
Tanssit rannalla suopursujen tuoksussa ja niitä mukaasi pomit.

Ojennat minulle unesi ja talletan sen sydämeeni.
Katson sinua silmiin ja nänen niissä rakkauden hehkun ja kaipuun sinen.

Itken...itken aivan hillittömästi sillä sinä et ole vierelläni,
vaan vain kuvana aatoksissani. Tahtoisin sinut syliini kaapata -
pois...kauas pois sinut kantaa tahtoisin.

Sinä kyyneleeni pyyhit hellästi pois ja sanot älä rakkaani itke...
ei kuvajaisen takia itkeä kannata, eikä sitä mitä olet tehnyt, vaan sitä minkä olet jättänyt tekemättä, mutta tee se nyt sillä
vielä on hetki aikaa ja koskaan ihminen ei ole liian vanha 
kokemaan suurta rakkautta. 

Ota valkea kyyhky ja kastetta kimaltelemaan kämmenellesi. Tule ja juo rakkauden maljasta...juo se kanssani.
------------------------------------